Olen käyttänyt viime päivät apurahahakemuksien kirjoittamiseen. Fiilikset ovat vaihdelleen laidasta laitaan. Toisena hetkenä on ollut kaikki usko ja toivo eteenkin tuon yhden apurahan suhteen, toisena hetkenä tuntunut siltä, että ei voisi turhempaan aikaansa käyttää. Taiteellinen tekeminen ollut ihan jäässä, kun on pitänyt tehdä työsuunnitelmaa työsuunnitelman perään. Nyt mulla onkin tuossa neljä hakemusta odottamassa ja yksi tulee hakuun viikonloppuna. Samalla naputin kännykkään loppuvuoden apurahahaut muistutuksiksi.

Ihan kauhean paljon en odota, mutta kyllähän sitä pikkuisen toivo herää... Josko tällä kertaa jo olisi mun vuoro.

Pst. Ai niin. Arvatkaa kenen tilille on maksettu ihka eka kirjaennakko?

Tänään sain kirjoitettua 2037 sanaa Elisaa. Kirjoittaminen oli taas ihan tolkuttoman hidasta, mutta tavoitteena ollut 2000 sanaa tuli silti täyteen. Jossain kohtaa ajatus tökkäsi. Tuli olo, että miten tästä eteenpäin. Noh katsotaan miltä elämä - ja teksti - näyttää huomenna.

Illan käytin sähköpostien vastaamiseen - vielä olisi vastattavaa. Samalla sain laitettua viestiä parille mahdolliselle yhteistyötaholle. Kyllä tämä tästä...

(Paisuu kuin pullataikina, niin se sanoi)

Perustin työpäiväkirjan näyttämään mitä pitäisi tehdä, mitä on tehtynä ja mitä tullut valmiiksi.

Tänään kirjoitin Elisaa 2017 sanaa eteenpäin. Totaalisen kummallinen olo, kun jouduin tässä vaiheessa kirjoittamaan itseni tarinaan Miksun pyynnöstä. No ehkäpä se on oikeasti tärkeä juonne, jota ilman kirja olisi ollut vähän kummallinen. Nyt tavoitteena olisi saada Elisan tekstit kuun puoleenväliin tai viimeistään kuun loppuun mennessä valmiiksi.

Tekstinteon ohessa syntyi uusi pala Elisan päiväkirjaa.